Haulikon valinta metsästykseen

Tämä artikkeli on tarkoitettu erityisesti niille, jotka ovat hankkimassa ensimmäistä haulikkoaan, mutta toivottavasti myös kokeneemmat metsästäjät saavat siitä ajattelemisen aihetta ennen seuraavaa haulikko-ostostaan.

Valitettavan usein törmää tilanteeseen, jossa metsästysuransa alussa oleva on tehnyt suoranaisen virhe-hankinnan. On suoritettu metsästäjäntutkinto ja saatu poliisilta aseenhankkimislupa, jolla on sitten ostettu haulikko asiaan sen enempää perehtymättä. Toki, jos mukana on ollut onnea tai sitten aseliikkeessä on ollut ammattitaitoinen ja asiakkaan parasta ajatteleva myyjä, voi eräkuumeen sumentamana pikaosto olla aivan onnistunut. Mutta valitettavan usein niin ei ole.

 

Peruskysymykset – budjetti

Aselupaprosessin ollessa nykyisen kaltainen, eli kallis ja vaivalloinen, yleisenä neuvona on hankkia haulikko budjetin kipu-rajalta. Hankkimalla parasta mitä kukkaro sallii, vähennetään virhehankinnan riskiä ja uuteen luvanhakuprosessiin joutumista.

Jos budjetti on vain satoja euroja kannattaa vakavasti harkita käytetyn haulikon hankkimista. Jos budjettia on hieman enemmän, useimpien laatuvalmistajienkin valikoimista löytyy niin sanottuja perusmalleja. Niiden kesken voi jo valintaa tehdä varsin turvallisin mielin.

Mihin käyttöön haulikko tulee?

Kun on tiedossa budjetti, keskitytään vain ja ainoastaan aseen ominaisuuksiin tulevan käytön näkökulmasta.

Jos on ajatuksena harrastaa valtaosaltaan liikkuvaa metsästystä jossa ammutaan vähän, kannattaa ostaa kevyt haulikko. Ylimääräisen painon raahaaminen mukana voi tuntua miehekkäältä, mutta mielekästä se ei ole. Kevyen haulikon vähemmän rasittamat käsivarret napsauttavat aseen sujuvammin poskelle, kun teeri nousee yllättäen siivilleen. Liikkuvaan metsästykseen erikoistuvan kannattaa harkita myös 20-kaliiperisten haulikoiden valikoimaa, koska niistä löytyy yleensä ne kaikkein parhaimmat yhdistelmät keveyttä ja ampumaominaisuuksia.

Jos taas mielessä siintää aktiivinen rataharjoittelu ja passityyppinen linnustaminen siirretään huomiota haulikon ammuttavuuteen. Ammuttavuus tarkoittaa sitä, aseessa on massaa ja nimenomaan tasapainoisesti jakautuneena. Painavammalla aseella ammuttaessa rekyyli, eli aseen potku, ei rasita, vaikka laukauksia kertyisi paljonkin. Paino myös yleensä viittaa siihen, että aseen rakenne on jämäkämpi ja kestää paremmin suuret laukausmäärät.

Edellä mainittu tasapainoisuus on kenties tärkein haulikon ampumaominaisuuksia määräävä tekijä. Se tunnetaan Suomessa varsin huonosti, ilmeisesti historiallisista syistä johtuen. Käsitettä voi avata kahdella esimerkillä: oikein lyhyt- ja kevytpiippuinen ase on käsissä kuin vispilä; piiput vatkaavat rauhattomasti ja tasaisen liikkeen ylläpitäminen vaikka sorsia ammuttaessa on hankalaa. Erittäin raskaspiippuinen haulikko taas on kuin moukari, joka kerran liikkeelle lähdettyään jatkaa matkaansa; korjausliikkeissä piiput liikkuvat joko liikaa tai liian vähän, jolloin heittelehtivästi liikkuvien kohteiden ampuminen on vähintäänkin haastavaa. Tasapainoinen ase on näiden kahden esimerkin välissä. Edullisemman pään kaksipiippuisissa haulikoissa tasapainoisimpia on yleensä mallit, joissa piipulla on pituutta 26 tai 28 tuumaa. Suuremmalla taloudellisella sijoituksella on mahdollista hankkia tasapainoltaan uskomattoman hyvä haulikko vielä 32 tuuman piipullakin.

Haulikko ampuu perällään

Haulikon vääränlainen takatukki, eli perä, on pilannut monen metsästäjän uskon omaan ampumiseensa. Perän mitoituksesta onkin olemassa kaikenlaisia nyrkkisääntöjä, mutta paras tulos saadaan, jos esimerkiksi aseliikkeen myyjö osaa olla avuksi, kun selvitetään, onko perä asiakkaalle sopiva. Tämä selvittely sisältää jonkin verran haulikon nostelua poskelle, jossa asiantuntevasti opastettu aloittelijakin alkaa varsin nopeasti huomata eroja aseiden välillä.

Keskikokoisella ampujilla ei yleensä ole suuria vaikeuksia, koska tehtaat mitoittavat haulikoiden perät keskimääräisen kokoisella ampujille sopiviksi, siinä vielä varsin hyvin onnistuen. Mutta jos olet selvästi keskimääräistä suurempi- tai pienikokoisempi, kannattaa takatukin mitoitukseen kiinnittää erityishuomiota. Kaikille ampujille saadaan toimiva takatukki, viimeistään tukkisepän avustuksella. lisäksi on syytä korostaa, että nykyään on tarjolla myös haulikoita, joissa naisten rakenteelliset erot suhteessa miehiin on huomioitu.

Taittuvapiippuinen haulikko on turvallisin valinta

Taittuvapiipuiset sopivat parhaiten rata-ammuntaan, koska ne eivät nakkaa hylsyjä maahan. Käytön yksinkertaisuus on kaikkinensa taittuvapiippuisten haulikoiden vahvuutena. Kaksipiippuinen, jossa on automaattinen varmistin sekä vaihtosupistimilla varustetut teräshaulikelpoiset piiput, on varma valinta yleiskäyttöön.

Itselataavan haulikon etuna on yksi piippu ja koneiston sijaitseminen käsien välissä. Näiden ominaisuuksien ansiosta itselataavissa on usein hintaansa nähden hyvä tasapaino ja ammuttavuus. Itselataavan koneisto usein myös “syö” rekyyliä, joka vähentää olkapään rasittumista. Toisaalta itselataavan käyttäminen turvallisesti vaatii erityistä huolellisuutta ja myös huollon tarve on jonkin verran suurempi.

Pumppuhaulikot ovat aikoinaan olleet edullisia ja siksi niitä on suosittu koyhässä Suomessa, lähes ainoana maana euroopassa. Nykyaikana hintaero on kaventunut tai jopa kadonnut kokonaan, joten pumppuhaulikon hankkimista puoltavia tekijöitä on vähänlaisesti. Synteettisillä tukeilla varustettuna sellaisia voisi suositella vaikkapa merilinnustuksessa koviin olosuhteisiin, mutta aloittelijan yleishaulikoksi on olemassa huomattavasti parempiakin vaihtoehtoja.

Kaliiperi 12 on yleisin

Vielä vähän aikaa sitten kaliiperia 12 saattoi joku pitää jopa ainoana järkevänä vaihtoehtona, mutta viime vuosina kaliiperin 20 on tullut uutta tarjontaa niin aseisiin kuin patruunoihinkin, mikä on hyvä uutinen kevyttä ja linjakasta haulikkoa kaipaaville. Sen sijaan perinteikäs kaliiperi 16 alkaa olla menneisyyttä; uusia aseita ei suuremmin enää valmisteta ja patruunasaatavuuskin on heikko.

Pitääkö olla magnum vai jopa super-magnum?

Kaliiperissa 12 magnum-mittaiselle patruunapesälle ei kannata laittaa liikaa painoa, koska laadukas 12/70- patruuna hoitaa käytännössä kaiken mitä haulikolla tarvitsee Suomessa tehdä. Selkeimmän edun 12/76 ja varsinkin 12/89 -pesitys tuo siirryttäessä teräshaulipatruunoihin. Teräs on kevyttä ja sitä saadaan suurempaan hylsyyn mahtumaan enemmän tai sitten kevyempi lataus potkaistaan matkaan suuremmalla nopeudella. Kovat teräshaulit kun kestävät rajummankin lähtökiihdytyksen rasitukset. Raskaissa latauksissa lyijyhaulit runnoutuvat muotopuoliksi ja lentävät piipusta lähdettyään monesti mihin sattuu. 12/76 suuremmasta haulilatauksesta saadaan lyijyhauleilla etua erikoiskäytössä, mutta vain jos patruuna on riittävän laadukas. Usein tällöin lähtönopeudesta hieman tingitään.

Huomioi myös takuu

Tunnetuilla haulikkomerkeillä on yleensä taustallaan pidempi historia, joka ei saavuteta hoitamalla asiakassuhteita huonosti. Näillä maineestaan huoletivilla asemerkeillä on yleensä myös Suomessa maahantuoja, joka hoitaa, tilanteen niin vaatiessa, oman osansa huolto- tai takuuprosessista.

Joten, jos tarjolla on “halvalla” haulikko, jonka merkki on tuiki tuntematon, kannattaa hieman selvitellä asioita etukäteen. Erittäin edullinen hinta ei välttämättä viittaa huonoon laatuun, mutta sillä on paha tapa indikoida sitä, että jossain on säästetty. Säästökohde saattaa hyvinkin olla takuu.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *