Majavan metsästys jousella

Metsätuhojen ennalta ehkäisyn kannalta tehokas majavan metsästys on paras menetelmä. Mahdollisuus veteen ampumiseen lisää metsästyksen tehokkuutta huomattavasti. Veteen ammutun majavan saaminen talteen onnistuu käytännössä vain jousella metsästäessä. Nuoleen kytketty vahva siima on lalisääteinen vaatimus, kun jäkkärämies suuntaa majavapurolle.

Luonnon oma kosteikkoinsinööri luo metsämaisemaan vaihtelua ja majavan patoaltaat ja niiden ympäristöt ovat riistäelinympäristöä parhaimmillaan. Talttahampaan urakoinnin tuloksista nauttivat niin vesilintu- kuin metsäkanalintu poikueet, ja veden laskettua vanhalle tulvikolle versova kasvillisuus on niin hirvien kuin jäniksien mieleen.
Metsänomistajaa majavan ilmaantuminen omille maille ei kuitenkaan lämmitä. Lättähännän patourakointi tapaa puustoa, ja järeän korpikuusikon lahoaminen pystyyn on mittava taloudellinen menetys.

Majava on arvokas riistaeläin aiheuttamistaan tuhoista riippumatta, ja majavan metsästys on yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Talttahampaan pyynnissä haasteellisin osuus on saaliin talteen saaminen. Majava on varsin sitkeä henkinen otus, joka saattaa hyväkin osuman jälkeen luiskahtaa jokipenkalta veteen ja sukeltaa pohjaan. Majavan metsästys haulikon ja kiväärin avulla voi onnistua vain, kun eläin on useamman metrin päässä vedestä, muutoin majava päätyy melko varmasti rapujen ruuaksi.

Passipaikan valinta

Passipaikan valinta korostuu, kun majavaa havitellaan jousella ja nuolella. Majavan näköaisti on varsin huono, mutta erinomainen hajuaisti korvaa muita puutteita. Passissa tuulen vireen kasvoillaan tunteva pyytäjä saa maistella mureaa majavapaistia muita useammin.

Passipaikka kannattaa valita siten, että välittömässä läheisyydessä on mahdollisimman vähän puutavaraa vedessä. Siiman päässä muutaman kerran pyörähtävä majava sotkee narun uppopuuhun, jos sellainen sattuu lähettyvillä olemaan. Passiin ei kannata mennä pesän tai ruokalautan puunrytöjen välittömään läheisyyteen, koska riski majavan menettämiseen on suuri.

Majavanmetsästysvarusteet

  • Jousen voimakkuus vähintään 180 N, eli noin 40,5 paunaa, vankkaluiselle elmäimelle suositellaan mielellään yli 60 paunan jousta.
  • Painava nuoli, vähintään 35 grammaa. Kevyellä alle 60 paunan jousella metsästävän tulee käyttää huomattavasti painavampaa nuolta.
  • Kiinteäteräinen leikkaava kärki, halkaisija vähintään 22 mm. Kärjen taakse voi lisätä riistakauluksen tai rautalankaväkäsen , mikä estää majavan irtoamista nuolesta.
  • Toimintavarma kela ja vahvaa punottua siimaa kestävyydeltään vähintään 50 kg. Sopiva siiman pituus on 15-20 metriä, pitemmästä siimasta on vain haittaa.
  • Mukaan ja käden ulottuville myös puukko ja pitkän varren päässä oleva terävä nostokoukku. Kevään liukkailla ja jäisillä rantapenkoilla turvaköydellinen passimies on muita kuivempi.

Uivalla majavalla vitaalialue on osittain tai kokonaan vedenpinnan alapuolella.

Hyviä paikkoja majavan metsästykseen ovat purojen hitaasti virtaavat kapeikot, joissa eläin joutuu uimaan lähellä metsästäjää. Keväällä parasta majavan metsästys aikaa järvillä on juuri ennen jäiden lähtöä, kun majavat uivat jään reunan ja rannan välissä alle kymmenen metrin levyisessä sulassa

Hyviä paikkoja ovat myös majavan rantautumispaikat. Maalla olevan majavan näkyvä osuma-alue on uivaa eläintä suurempi, ja haavoittumisriski siten pienempi.

Tehokkaimman pyynnin aika on lopputalven ja alkukevään aikana, kun ensimmäiset sulapaikat ovat ilmestyneet majavapuroihin. Eläimet nousevat syönnökselle vain yksittäsillä paikoilla, ja niiden löytäminen on suhteellisen helppoa. Pieneen avantoon ampumista tulee kuitenkin välttää. Jään alle sukeltava majava sotkee usein siimat pohjaan ja saaliin talteen saaminen edellyttää melkoista sissihenkeä tai sukellusvarusteita.

Hyvä keino lopputalven majavan metsästykseen on käyttää houkuttimena tuoretta haapaa. muutaman metrin päähän avannosta rantapuuhun sidottu herkullinen haapapölkky houkuttelee talttahampaan jäälle, mikä tekee saaliin talteen saannista huomattavasti varmempaa.

Siima hidastaa nuolen lentoa

Metsästysnuoleen kiinnitetävä siima vaikeuttaa aina nuolen lentoon. Merkittävin tekijä on siiman aiheuttama jarrutus ja nuolen voimakas hidastuminen. Painava nuoli on tärkeää majavan metsästyksessä juuri tästä syystä. Raskaalla nuolella on enemmän energiaa, joten se jaksaa viedä siimaa paremmin, ja nuolella on riittävästi läpäisytehoa vielä kymmenen metrin päässäkin.

Siimaa perässään vetävä raskas nuoli lentää hitaasti. Näennäisestä kömpelyydestään huolimatta majava on vedessä varsin nopealiikkeinen eläin, ja varuillaan oleva majava ehtii väistää nuolta, jos ampumaetäisyys on liian pitkä. Alle kymmenen metrin etäisyydeltä ammuttua nuolta majava ei ehdi väistää.

Kastunut siima vie nuolesta tehot käytännössä täysin. Märkä siima tulee kuivata huolella ennen seuraavaa laukausta ja parasta on varata vaihtosiima mukaan. Varsinkin pakkassäällä kosteutta saanut siima on ongelmallinen. Sykkyrälle jäätynyt naru ei tule kelalta jouhevasti, jos lainkaan.

Omenan kokoinen osuma-alue

Majavan sydän-keuhkoalue on eläimen kokoon nähden melkoisen pieni. Vitaalialue sijaitsee aivan etulavan tuntumassa, eli melko edessä. Nyrkkisääntö: Tähtää pisteeseen, joka on korvasta yhtä pitkälle taaksepäin, kuin mitä on etäisyys kuonon kärjestä korvaan.

Uivalla majavalla vitaalialue on uintisyvyydestä riippuen osittain tai kokonaan vedenpinnan alapuolella. Tämä tulee ottaa huomioon tähtäyspisteen valinnassa ampumakulmasta riippuen. Majavaan ei ole vaikea osua, mutta siitä on todella helppo ampua yli.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *