Kesäkuussa ilmestyi luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen riistatalouden hyvinvointivaikutuksia selvittänyt raportti, joka pohjautuu kyselytutkimuksella vuonna 2008 kerättyyn aineistoon. Näitä tuloksia metsästyksen kokonaistaloudellisia vaikutuksia on odotettu hartaasti ja nyt saadut alustavat laskelmat ovat riistatalouden kannalta erittäin rohkaisevia. Metsästykseen käytetyn rahan määrä viime vuosikymmeninä on lisääntynyt merkittävästi – varsinkin varusteisiin, matkustamiseen ja majoituspalveluihin käytetty rahasumma.
Vuonna 2008 suomalainen metsästäjä käytti keskimäärin noin 950 euroa harrastukseensa vuodessa. Hinta- ja ansiotason muutokset huomioiden se vastaa noin 1100 euroa vuonna 2014. Metsästyskoirasta aiheutuvat kustannukset olivat selvityksen mukaan noin 500 euroa vuodessa. Analyysissä huomioitiin, että metsällä on käynyt hieman yli 200 000 metsästäjää vuosittain, joista noin 40 prosentilla on ollut käytössä koira. Vapaaehtoistyön osuus ei ole mukana näissä laskelmissa. Hyvinvointivaikutusten tarkastelussa otettiin huomioon kyselytutkimuksen jälkeen tapahtunut hinta- ja ansiotason muutokset.
Metsästykseen liittyvän kulutuksen vaikutukset talouteen olivat 279-359 miljoonaa euroa vuodessa. Arvon lisäys 130-169 miljoona euroa vuodessa sekä työllisyysvaikutukset 2245-2986 henkilötyövuotta. Lisäksi riistalihan arvo oli vuonna 2014 noin 62 miljoonaa euroa. Kun verrataan metsästäjien rahankäytön vaikutuksia esimerkiksi kansallispuiston kävijöiden vastaaviin, niin voidaan todeta niiden olevan noin kaksinkertaiset.
Tähän saakka luontomatkailun taloudellisia vaikutuksia on hehkutettu usealta taholta, mutta metsästyksen kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei ole huomioitu. Nyt voidaan osoittaa, että harrastuksemme on merkittävä työllistäjä ja työllistää myös siellä, missö on rajoitetusti tarjolla muita työmahdollisuuksia. Lisäksi metsästäjät ovat varsin uskollisia asiakkaita, joiden lähtökynnys on tunnetusti korkealla. Esimerkiksi lukuisille maassamme järjestettäville erämessuille näyttää edelleen olevan riittävän kävijöitä entiseen malliin, vaikka niitä järjestetään nykyisin lähes jokaisessa maakunnassa.
Maa- ja metsätalousministeriö lähetti alkukesästä lausunnolle metsästysasetuksen muutosesityksen. keskeisimmät muutosesityksen kohdistuvat hirven metsästysaikaan, naaraan vasasuojan poistamiseen sekä lupahakumenettelyn keventämiseen. Merkille pantavaa on, että esitys noudattelee hyvin pitkälle valtakunnallisen riistaneuvoston linjausta. Juuri tällaiseksi ministeriötä avustavaksi, riistapolitiikan linjauksia pohtivaksi elimeksi, valtakunnallisen riistaneuvosto perustettiin riistahallintolain uudistuksen yhteydessä.
Kentällä asetusluonnos on otettu käsitykseni mukaan tyytyväisenä vastaan. Ehkä eniten keskustelua on aiheuttanut naaraan vasasuojan poistoeditys lokakuun toisen lauantain jälkeisen jahdin osalta. On hyvä muistaa, että nykyisellään voimassa olevaa naaraan vasasuojaa, jossa vahingon sattuessa seurauksena on rikollisoikeudellinen vastuu, ei ole käytössä esimerkiksi Ruotsissa. Vakaa käsitykseni on, että asia hoituu valistuksen ja metsästyseettisten ohjeiden avulla kuntoon. Ei ole oletettavaa, että suomalainen hirvenmetsästäjä tarkoituksellisesti ampuisi emää, jota vasa tai vasat seuraavat. Käytännössä siis mikään muu kuin rikosoikeudellinen vastuu ei muuttuisi. Metsästyksen ohjeistuksessa emä, jota vasa seuraa, olisi jatkossakin ampumakiellossa.
Asetusluonnoksen mukaan vasasuoja naaraalta poistuisi jo tulevan syksyn jahdin osalta, joten metsästäjien koulutukselle ja metsästyksen johtajien toiminnalle mahdollinen muutos tuo uusia haasteita. Muutos antaisi paremmat mahdollisuudet hirvikannan rakenteen oikaisuun, kun metsästäjät uskaltavat rohkeammin ampua myös naaraita. Mikäli kuitenkin vahinko sattuisi, niin uudistuksen myötä ampuja ei joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaan metsästyksen johtaja päättäisi mahdollisita seuraamuksista.