Tässä artikkelissa kerrotaan reunasytytyspatruunoiden historiasta ja nykypäivästä. Samalla valotetaan patruunoiden ja aseiden käyttöä metsästykseen. Kaliiperimerkinnät tässä artikkelissa ovat CIP:n mukaisia. Eräät tehtaat painavat numerojen eteen pisteen, koska luvut ovat lähes poikkeuksetta tuuman desimaaleja. Pienoiskivääri metsästys on suomessa sallittua joillekin riistalajeille.

Ranskalainen Roberts patentoi reunasytytyspatruunan vuonna 1831. Tämä johti Flobert BB Cap patruunan kehittämiseen vuonna 1845. Tämä on itse asiassa penniläinen, joka syntyi siten, että percussion nallin kanta levitettiin reunakannaksi, ja syntyneeseen hyl-syyn lisättiin kuuden millin lyijypallo. Pelkkä nallimassa toimi ajoaineena, jolloin pienen patruunan teho ei ollut kaksinen. Se soveltui kuitenkin mainiosti ampumiseen sisätiloissa, ja patruuna saikin lempinimen “salonkipatruuna”. Nallimassa on sijoitettuna ohuen reunakannan muodostamaan taskuun. Iskun lyö kannan reunaan, jolloin taskussa oleva nallimassa joutuu äkilliseen puristukseen ja syttyy. Myöhemmissä versioissa se sytyttää myös ruudin.

 

 

Penniläisestä Shorttiin

Smith & Wesson kehitti tästä edelleen 22 Short patruunan ja sille revolverin vuonna 1857. Hylsy oli pitempi kuin penniläisellä ja hylsyssä oli tehon lisäämiseksi myös ruutia. Mustaruutipanos oli alkujaan neljä grainia eli 0,26 g ja luoti 29 grainia, 1,88 grammaa kuten valtaosassa nykyisiäkin latauksia. Tämä patruuna oli USA:n ensimmäinen metallipatruuna, ja se on käytössä edelleen. Myöhemmin siitä kehitettiin 22 Long ja sittemmin 22 LR patruuna, joka on eniten käytetty patruuna koko maailmassa. Metallipatruunan kätevyys ja yksinkertaisuus aiheutti nopeasti uusien versioiden kehittämisen. Pian syntyi 44 Henry ja 56-56 Spencer, joita molempia käytettiin Yhdysvaltain sisällissodassa.

Spencer patruunassa oli 23 grammaa painava 14 mm:n luoti. Suunopeus oli 370 m/s ja energia 1525 joulea. Kehitys oli nopeaa ja sodan päättyessä oli käytössä jo lukuisia reunasytytyskaliipereja. Vuonna 1900 USA:ssa oli kehitetty 75 erilaista reunasytytyspatruunaa, joista osa tosin koki pikaisen kuoleman ja ovat nyt keräilijöiden aarteita. Monet niistä lienevät olleen vain patenttihakemuksessa. Sveitsissä otettiin sotilaskäyttöön 10,4x38R reunasytytyspatruuna ja pulttilukkoinen Vetterli kivääri vuonna 1869. Luoti painoi 21 grammaa

ja lähtönopeus oli eri lähteistä riippuen 410 – 435 m/s. Sveitsin armeija hylkäsi aseen jo vuonna 1889. Suomeen ostet-tiin näitä aseita ja patruunoita 1900-luvun alussa. Niitä oli käytössä kapinan aikana ja ase tunnettiin niitä tuoneen laivan mukaan Grafton-kiväärinä. Norjassa ja Ruotsissa oli 1870-luvulla käytössä läppälukkoinen Remington m. 67 jossa käytettiin 12,7x44R reunasy-tytyspatruunaa

 

Paineenkesto rajoitteena

Reunasytytyspatruunan hylsyn kannan ohuus asetti rajoituksia patruunan paineelle. Keskisytytyspatruunanoiden hylsyn kanta on taas umpimessinkiä ja kestää huomattavasti suurempia paineita. USA:ssa 1800-luvun lopulla puhvelinmetsästäjät eivät suosineet reunasytytyspatruunoita koska hylsyjä ei voinut ladata uudelleen. Puhvelin kaataminen yhdellä laukauksella vaati melko suuren patruunan ja hylsyt ja usein myös luodit käytettiin moneen kertaan. Vaippaluotien antama mahdollisuus suurempiin paineisiin ja nopeuksiin oli suurin syy reunakantakaliiperien suosion vähenemiseen. Kaliiperin 22 Short saaman suosion ja toisaalta pienen tehon takia Great Western Gun Works esitteli seitsemän patruunan rummulla valmistetun revolverin vuonna 1871. Samalla syntyi uusi 22 Long kaliiperi. Tässä hylsy oli pidennetty lähes viisi milliä, 15,57 mm:iin. Luoti oli sama kuin Shortissa. Ruokahalu kasvaa syödessä ja vuonna 1887 ). Stewens Arms & Tool Company toi markkinoille 22 LR kaliiperin kiväärin. Ensimmäisenä patruunoita valmisti “parhaan tiedon” mukaan Peters Cart-ridge Co. Luodin paino oli kasvatettu 40 grainiin, 2,6 g, mikä on edelleen standardi luodin paino. Mustaa ruutia oli sama viisi grainia kuin 22 Long patruunassa. Suurempi luodin paino nosti painetta ja antoi luodille enem-män nopeutta. Lyijyluodit on vahattu latauksen yhteydessä. Tämä estää lyi-jyn tarttumisen piippuun ja pienentää nopeushajontaa.

 

Suuret reunasytytyskaliiperit katoavat

USA:ssa kerrotaan olevan tänä päivänä tusinan verran reunasytytyskaliipereja. CIP taas tuntee 27 erilaista kaliiperia. Euroopassa on kirjattu edelleen useita 22, 6 mm ja 9 mm Flobert kaliipereja. Lisäksi 22 LR haulipatruunat on merkattu omiksi kaliipereiksi, koska niissä hylsyn pituus poikkeaa peruskaliiperista. Luodittomia reunasytytys-paukkuja käytetään myös starttipistooleissa ja naulapyssyissä. Yhdeksän millin Flobertiin ladataan nykyään eripituisia haulipatruunoita. Erikoisin laite on olutpurkin heittämiseen tarkoitettu laite, jossa melko ptkällä 22 kaliiperin starttipaukulla viskataan purkki ilmaan, jota voidaan sitten ampua haulikolla jonkinlaisena harjoitslintuna.

Kaliiperi 22 jatkoi voimakkaasti kasvuaan savuttoma ruudin käyttöönoton jälkeen on tullut rinnalle kevyempiä ja raskaampia luoteja eri käyttötarkoitusta varten. Remington toi markkinoille vuonna 1930 40 gramman ensimmäiset High Velocity – patruunat. 40 grainin solidlin ja sittemmin 37 grainin reikäpään. Erilaisia latauksia on kehitetty kilpa-ammuntaan, pistoolille ja kiväärille omansa. Reikäpääluodit soveltuvat erinomaisesti lyijyluotisesti metsästykseen. Pehmeä aukeaa nopeasti ja toimii paljon tehokkaammin kuin solidiluoti. Erittäin nopeita kevytluoteja ladattiin tuhoeläinten ammuntaan. Villikarjuammuntaan, ampumahiihtoon ja niin edelleen on omat lataukset. Haulipatruunoita valmistetaan pienten tuhoeläinten ampumiseen sisätiloissa. Pienet haulit eivät riko rakenteita, mutta teho varsinkin rihlatulla piipulla on melko heikko. Kevyin 22 LR luoti lienee Aquilan 1,94 grammaa painavat solidi ja reikäpää. Näiden lähtönopeus on 533 m/s. Suuenergia näillä latauksilla on 275 joulea. Raskain luoti taas on saman yhtiön 3,89 grammaa painava subsonic. Luoti on kuitenkin niin pitkä, ettei se stahl-loidu kaikissa aseissa ja kaikissa olosuhteissa ja tarkkuus on yleensä melko onneton. High Velocity patruunoissa lähtönopeus 2,6 gramman luodilla on 380-390 m/s paikkeilla. Sadan metrin päässä nopeutta on vielä lähes 300 m/s Ja energiaa yli 100 joulea.

 

Teho riittää

Valtaosa 22 LR patruunoista on ladattu nopeusalueelle 305-340 m/s. Suomessa oli vielä reilu vuosi sitten laki, joka määritti luodin energiaksi 150 jonka piipun suulla jotta patruunaa voitiin käyttää metsästykseen ns. nolla-luo-kassa. Tämä edellytti suunopeutta 340,3 m/s. Kaikki normaaliluotiset aliäänipatruunat jäivät rajan ulkopuolelle. Harmillista sikäli, että aliääninen reikäpääluoti on selvästi tehokkaampi kuin hieman nopeampi solidi. Kaniongelman kasvaessa pääkaupunkiseudulla energiavaatimus pudotettiin sataan jouleen ja nyt kaniongelmaa voidaan hoitaa pienoiskiväärillä paljon hiljaisemmin. Kaliiperi 22 ei suinkaan ole yksinvaltias reunasytytyspatruunoissa. Keski-Euroopassa on käytössä 4 mm:n lyhyt ja pitkä reunasytytyspatruuna. Ainakin 5:9,13 lataa vielä 4 mm Randz. court patruunaa. Aseet ovat parhaimmillaan vanhoja tai vanhan mallin mukaan rakennettuja tarkkuusaseita. Näillä hiljaisilla aseilla voidaan sisätiloissa järjestää enemmän tai vähemmän vakavamielisiä kilpailuja.

 

Varoituksen sana

Winchester toi vuonna 1960 markkinoille kaliiperin 22 Winchester Magnum Rimfire, 22 WMR patruunan ja aseen. Sittemmin tälle kaliiperille on valmistettu myös revolvereita ja muitakin aseita. Hylsy on pitempi ja paksumpi kuin tavallisessa pienoiskiväärissä eikä näitä saa sekoittaa toisiinsa. Lukemattomia kertoja aselehtien kyselypalstoilla on tiedusteltu, voiko tällä pienoiskivääril-lä ampua magnumpatruunoita. Ei voi! Eikä pidä kokeilla ampua WMR:llä tavallisia 22 LR patruunoita, koska hylsy saattaa revetä ja toimintakin on hyvin epävarmaa. Perusluoti on 40 grainia, kuten LR:ssäkin mutta päällystetty tompakkivaipalla. Nopeutta löytyy kiväärillä yleensä 582 m/s, jolloin suuenergia on 439 J. Harmillista vain, että useimmilla 22 WMR patruunoilla energia sadan metrin päässä on hieman alle 200 joulea. Näin ollen niitä ei saa käyttää luokan 1 metsästykseen. Tässä ei lainlaatija ole tainnut olla ihan tilanteen tasalla. WRM patruunaa ladataan myös raskaamrnalla 3,2 gramman ja kevyemmällä, 1,94 g “hyper-velocity” luodilla. Remington esitteli vuonna 1970 patruunan ja aseen 5 mm Rem. Mag. Tässä hylsy on hieman lyhyempi, mutta paksumpi kuin 22 WMR:llä. Hylsy on myös vahvempi ja sallittu maksimipaine on selvästi korkeampi kuin WMR:llä. Luoti oli 38 grainia ja lähtönopeus 640 m/s. Huolimatta verrattomasta tehosta ja suorasta lentoradasta, kaliiperi ei menestynyt ja Remington lopetti sen valmistamisen. Meksikolainen Aguila
on kolmisen vuotta päästänyt 50 000 aseen omistajaa tuskistaan, ja aloittanut ko. patruunoiden valmistamisen.

Ei kimmokevaaraa – 17 HMR

Vuonna 2002 Hornady toi markkinoille uuden tuhoeläinpatruunan, 17 Hornady Magnum Rimfire, 17 HMR. Perustana on 22 WMR, hylsyn suu on supistettu 17 kaliiperin luodille. Tarkkuusaseella on raportoitu hieman yli tuuman osumakuvioita kahteensataan jaardiin. Tämä on nopein reunasytytyspatruu-na. Lähtönopeus 1,1 gramman luodilla on 777 m/s ja polymeerikärkisen luodin teho on “dramaattinen”. Sadan metrin päässä nopeutta on vielä lähes 600 m/s. Kaliiperi löi itsensä läpi nopeasti ja kaikki merkittävät asevalmistajat tekevät siihen nyt kivääreitä ja pistooleita. Pari vuotta edellisen jälkeen Hor-nadyn ja CCI:n yhteistyönä syntyi taas uusi kaliiperi, 17 Mach 2. Perustana on CCI:n Stinger-hylsy, joka on pari milliä pitempi kuin normaali 22 LR. Suu on taas nekattu 17 kaliiperin luodille. Polymeerikärkinen, 1,1 gramman luoti lähtee 640 m/s, suunnilleen kaksinkertainen äänen nopeus. Siitä tuleekin kaliiperin nimi, Mach 2. Nämä 17 kaliiperin aseet ovat erinomaisia nollaluokan vehkeitä pienten tuhoeläinten ampumiseen, tehoa on riittävästi ja nopeasti särkyvän luodin takia kimmokevaaraa ei juuri ole. Lupahallinnossa on muistettava, että kaliiperin 17 aseet eivät ole pienoiskiväärejä vaan kivääreitä. Laki sanoo, että pienoiskivääri on 22 kaliiperin reunasytytyspatruunaa ampuva ase. Tämä ten ampumiseen. Haulikoiden ja linvoi aiheuttaa pieniä ongelmia lupahakemuksia selvitettäessä. Kaliipereihin 22LR ja 22WMR valmistetaan myös haulipatruunoita. Pienten ja vähien haulien ansiosta nämä soveltuvat esimerkiksi kaljatölkkien reiitämiseen tai parhaimmillaan loukussa olevan eläimen lopettamiseen. Taaskaan ei ole pelkoa kimmokkeesta. Lain mukaan alle 36 kaliiperin haulikkoa ei saa käyttää metsästyksessä eikä edes rauhoittamattomien eläinten empumiseen. Eräs kummajainen on vielä 22 LR kaliperiin ladattava valojuovapatruuna. Tällä ehkä voisi olla käyttöä ampumakoulutuksessa. Virheet ampumasuosituksissa tulevat armottomasti esille. Käyttöä jokatapauksessa lienee, koska useat patruunatehtaan valmistavat näitä.

 

Latauksia joka lähtöön

Waffen Digest vuosikirjassa esitellään 89 kappaletta 22 LR latauksia eri valmistajilta euroopassa ja USA:ssa. Todellisuudessa näitä on huomattavasti enemmän. Olympiapistoolin sääntömuutoksen takia 22 Short patruunan menekki on vähentynyt, mutta latauksia on vielä toistakymmentä. Kokovaippaa, lyijykärkeä ja reikäpäätä on tarjolla 22 WRM kaliiperissa. Kaliipereissa 17 Mach 2 ja 22 HMR ei valmistajia ole montaa, mutta kova kysyntä takaa sen, että nämä kaliiperit eivät ole mitään lyhytikäisiä muotioikkuja. Suomessa pienriistan metsästys pienoiskiväärillä oli yleistä 1900- luvun alkupuolella aina 1960- luvulle asti. Oravan metsästys toi monelle pystykorvamiehelle sievät lisätulot. Kanalintukannat olivat runsaat ja niiden metsästyksessä syntyi oikein ammattimetsästäjiä. Silloinhan lintujen myynti oli luvallista ja yleistä. Tietenkin niinstä riitti särvintä omaankin pöytään. Sako ja Valmet kehittivät ensin lippaattomat ja sittemmin lippaalliset pienoiskiväärit pienriistan metsästystä varten. Vuonna 1962 pienoiskivääri kiellettiin kanalinnun metsätyksessä. Tällöin ase jäi kuitenkin hyväksi harjoitusaseeksi, olihan sillä ampuminen radikaalisti halvempaa kuin “oikealla” kiväärillä. Nyttemmin pienoiskivääri on taas luvallinen joidenkin riistaeläinten ampumiseen. Haulikoiden ja lintukiväärien varmempi teho kuitenkin rajoittaa pienoiskiväärin käyttöä arvoriistan metsästyksessä. Pienoiskivääri on ja tulee olemaan tärkeä ja haluttu ase ampumaharjoittelua pienriistan metsästystä varten.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *