Kannanhoidollisen suden metsästys mahdollisuuksien arviointia varten tarvitaan tietoa lisääntyneiden laumojen määrästä jo syksyllä. Tässä tehtävässä riistan tarkkailussa yleistyneet riistakamerat osoittautuivat oivalliseksi avuksi viime vuonna. Nyt kannattaakin virittää kamerat kokoamaan pennuista kertyviä havaintoja reviirialueilla.
Kannanhoidollinen suden metsästys on ollut mandollista kahtena menneenä talvena susikannan hoitosuunnitelman metsästyskokeilun myötä sekä kannan raja-arvoksi kirjatun kandenkymmenenviiden lisääntyvän parin ylityttyä. Luonnonvarakeskus tuotti viimeisimmän suden kanta-arvion kolmessa osassa: alustavan lauma-arvion vuoden 2015 lokakuulla, tarkennetun väliarvion joukakuulla ja lopullisen kanta-arvion maalis-kuussa 2016. Aikataulun juoksutus määräytyi maa- ja metsätalousministeriön tarpeiden sanelemana; ministeriö tarvitsi varmaa, pentuelauma-tietoa suden kannanhoidollisen metsästyksen valmistelemiseen. Varsinais-Suomen vs. riistapaallikkö Jörgen Hermansson muistelee viime vuoden kesaä kun tiukka kanta-arvion aikataulu selvisi: -Olin huolissani vaatimuksesta pentueiden varmentamiseen jo syksyllä. Lounaassa pentuehavaintojen saaminen peitteisessä maastossa olisi haastavaa, ja Lunta tulee yleensä vasta joulun jälkeen. Huoli ratkesi kenttätoimijoiden omaehtoisella aktiivisella toiminnalla ja riistakameroiden avulla loppukesästä kaikilta neljältä lounaiselta reviiriltä oli helpotuksekseni varmennettuja pentuekuvia. Näin oli helppo jatkaa keskustelua niin Luonnonvarakeskuksen kuin maa- ja metsätalousministeriön suuntaan, kiittelee Hermansson aktiivisia suurpetoyhdyshenkilöitä.
Syksyn pentuhavainnot arvokkaita
Alkusyksyn onnistuneen taltioinnin tärkein anti on tieto pentuja tuottavasta susireviiristä. Mitä varvemmin pennuista saadaan havaintoja, sitä varmempaa on pentueiden toisistaan erottaminen tiheäreviirisillä alueilla. Erityisesti syys- ja talviaikaiset havainnot ovat tukemassa lopullista lauman ja susikannan koon arviointia.
Tassu-järjestelmään havaintoja kirjaavat
suurpetoyhdyshenkilöt, ja heidän on aina varmistuttava kuvan ajan ja paikan luotettavuudesta. Kuvia Tassuun ei liitetä, mutta kirja-uksen Lisätiedoissa mainitaan kuvan olemassaolosta. Myös muun riistantarkkailun ohessa, kuten nuolukivikameroille tallentuneista suurpetokuvista kannattaa ilmoittaa suurpetoyhdys-henkilöille, sillä yksittainenkin havainto on arvokas petojen liikkumista arvioitaessa.
Kamerat susien reiteille
susireviirialueiden petoyhdyshenkilöillä ja metsästäjillä on paras tietämys reviirin ydinalueen sijainnista. Kun tähän lisätään tieto siitä, että sudet kulkevat mielellään metsäteitä ja ajouria, niiden varsilta löytyvät kuvaukseen otollisimmat paikat. Lounais-Suomessa työskentelevä Luken tutkimusmestari Antti Härkälä käyttää riistakameroita työssään: Kameroiden asentaminen alkaa susien reittien tarkkailulla. Mahdollisia paikkoja kokeillaan kevään ja kesän mittaan, ja jos aikuisista susista materiaalia kertyy, kameraa ei kannata hätäisesti enää uudelleen siirrellä. Kasvavat pennut liikkuvat enemmän ja ideana on onnistua kuvaamaan alkusyksyllä pennut samoilla kulkureiteillä, joita reviirin aikuiset sudet suosivat.
Kameran edessä ja takana
Härkälä kertoo susien suhtautumisella riistakameroihin olevan yksilökohtaisia eroja. – Jotkin yksilöt kavahtavat kameroita, ja saattaa käydä niin, ettei toista onnistunutta susivideota samasta paikasta tule. Toisaalta on susia, jotka eivät kamerasta välitä. Härkälä neuvoo, että kamera tulee asettaa kyllin lähelle kulkureittiä mutta niin etäälle, ettei susi polkua pitkin kulkiessaan törmää siihen. Kameroilla ei kannata käydä päivittäin jo eläinten mandollisen häirinnänkin takia. Toisaalta koko kesäksi maastoon jääneiden kameroiden akut tyhjenevät ja muistikortit täyttyvät. – Oma rytmini on ollut käynti kahden viikon välein. Ongelmia en sillä tahdilla ole huomannut niin kameratekniikan kuin susien käyttäytymisenkään suhteen. Itsestäänselvyys susien onnistunut kuvaaminen ei ole ja hyvilläkin kamerapaikoilla voi olla monien viikkojen taukoja susien taltioitumisesta.