Lehtokurppa on riistalajina haastava ja mielenkiintoinen, ja se vaatii metsästäjältä nopeaa tähtäystä sekä laukausta. Muualla Euroopassa se on arvostettu riistalaji, mutta Suomessa sen pyynti ei ole vielä kovin suosittua. Vuosittain lintua pyydetään Suomessa noin 5000 yksilöä.
Väritykseltään laji on ruskean eri sävyjen sekä mustan ja valkoisen kirjava. Lennossa siitä erottuu kirkkaan punaruskea yläperä ja vaalea pyrstön kärki. Lehtokurppaa on mandotonta päästä yllättämään, sillä sen pullottavat silmät antavat sille näkökenttää täydet 360 astetta. Se räpsähtää yleensä lentoon vasta aivan kulkijan jaloista. Lehtokurpan muoto on tukeva ja kyyhkymäinen, ja sen nokka pitkä ja suora. Huhtikuusta heinäkuuhun koiras lentää iltaisin soidinlentoa puunlatvojen tasalla ja ääntelee kurnuttavasti ja välillä sipisten.
Korpien, lehtojen ja rantametsien asukki
Lehtokurpan elinympäristön muodostavat lauhkean vyöhykkeen metsät ja havumetsät. Suomessa lehtokurppaa esiintyy erityisesti turvepohjaisilla kankailla ja korvessa, sekä lehdoissa ja rantametsissä. Muuttoaikoina lehtokurppia tavataan myös niityillä, ojissa ja jopa ulkomeren saarilla. Se elää kosteikoissa ja pesii harvakseltaan alueen rehevissä metsissä ja on hämäräaktiivinen. Lehtokurppaa tavataan kaikkialta leudossa ja subarktisessa Euraasiassa. Suomessa se pesii Lapin läänin
rajoille saakka, ja pesimäkantamme on noin 120 000 paria. Euroopassa pesii 500 000-700 000 paria, mihin eivät sisälly Venäjän linnut, koska niistä ei ole laskennallista tietoa saatavilla. Maailman populaation kooksi arvioidaan 15-16 miljoonaa yksilöä.
Pohjoisimmat populaatiot talvehtivat Etelä-Euroopassa ja Etelä-Aasiassa. Suomalaiset linnut talvehtivat etupäässä Ranskassa, Irlannissa ja Englannissa.
Lajin naaras on sukukypsä 1-vuotiaana ja koiras 2-vuotiaana. Pesä on maassa kasvillisuuden tai nuoren kuusen oksien suojassa. Lehtokurpan poikaset ovat pesäpakoisia ja väriltään ruskeita. Ne oppivat lentämään noin viiden viikon ikäisinä. Kiistelyä herättää edelleen, kantaako lehtokurppa poikasiaan, mistä on muutamia havaintoja. Ravinnokseen lehtokurppa käyttää matoja, toukkia, etanoita ja muita kostean kostean maan pikkueläimiä sekä siemeniä ja marjo.
Lehtokurpan metsästys
Lehtokurppa on riistalaji, jota ammutaan Suomessa varsin vähän, noin 5 000 yksilöä vuodessa. Lehtokurpan metsästys alkaa meillä 20.8. klo 12.00 samoin kuin sorsajahti, ja sitä saa metsästää aina vuoden loppuun saakka. Lehtokurppa kestäisi paljon voimakkaamman verotuksen kuin sitä on tähän saakka pyydystetty. Vasta viime vuosikymmenen aikana sitä on alettu metsästää enemmän ja tositarkoituksella. Seisovalla sekä ylösajavalla koiralla lehtokurpan metsästys onnistuu erittäin hyvin; Koira osoittaa joko seisonnalla tai merkkaamaila riistan, jotta ampuja tietää varautua lehtokurpan nopeaan lentoon lähtöön. Erityisen ansiokasta on, jos seisova koira osaa tiedotuksen. Silloin peitteisessä maastossa koiran löytäminen on helpompaa, kun koira tulee ja hakee isäntänsä ja vie seisonnalle. Muutoin koiran etsiminen vie paljon aikaa ja useimmiten käy niin, että kun eläin lähtee lentoon, niin koirakin löytyy. Elukan lentoon lähtö on todella nopea ja mutkitteleva, joten ampuja joutuu varautumaan erittäin nopeaan ja vaistonvaraiseen laukaukseen. Jos metsästetään erittäin tiheissä olosuhteissa, ampujalle ei jää paljoa aikaa laukaukseen eikä varsinkaan tähtaamiseen. Karkeasti voidaan todeta, että vain joka kymmenes laukaus tuottaa tulosta. Mielenkiintoiseksi jandin tekee se, että tunnissa saattaa saada jopa kuusi tai seitsemän tilannetta. Muihin luonnonvaraisiin lintuihin verrattuna tilanteita muodostuu paljon. Lehtokurppajahti voi tapahtua hyvinkin pienellä alueella, joten se säästää jalkoja. Alue voi olla vain kymmenen metrin levyinen pensaskaistale keskellä viljelysaukeaa.
Arvostettu riistalaji
Euroopassa lehtokurppa on korkealle arvostettu ja hyvin suosittu riistalaji. Sen arvostuksesta kertoo, että monissa maissa, esimerkiksi Englannissa on perustettu (1949) erityinen klubi “lehtokurppa doublen” ampujille. Jäseneksi pääsee henkilö, joka on ampunut kurppadoublen ja pystyy antamaan kanden henkilön luotettavan todistuksen tapahtumasta. Ampumisen on tapanduttava siten, ettei asetta välillä lasketa,vaan molemmilla piipuilla ammutaan ilman viivettä. Hakemuksen kurppadoubiesta voi osoittaa The Shooting Times Woodcock -klubiin. Jäseneksi päässyt henkilö kutsutaan vuosi-illaliselle ja hän saa merkin sekä lehtokurpan kuvalla varustetun kravatin. Klubissa on tällä hetkellä jäseniä noin 1500. Lähin vastaava klubi on Tanskassa – Dansk Sneppeklub. Monissa maissa on lisäksi tarkoin säädelty päivittäisen kurppasaaliin määrä: tavallisesti päivässä saa ampua vain kolme kurppaa metsästäjää kohden. Seurue, jonka minimikoko on kolme metsästäjää saa ampua vain kuusi kurppaa päivän mittaan. Näiden rajoitusten lisäksi koiralla ei saa olla mitään elektronisia laitteita apuna, ainoastaan kaulapannassa oleva tiuku on sallittu.