Salametsästykselle on tyypillistä, että sitä harjoittavat toistuvasti samat henkilöt. Tämä osoittaa, että kiinijäämisriskiä ei pidetä kovin korkeana eikä rangaistuksia rikolisuutta estävänä. Metsästysrikosten toteennäyttäminen on vaikeaa, ja niistä selviää usein sakoilla sekä metsästyksessä käytettyjen välineiden menettämisellä. Johanna Peltokangas on selvittänyt pro gradu -työssään salametsästystä ja sen muotoja vuosien 2000-2008 oikeustapauksissa.
Metsästysrikoksia on yhteiskunnassamme pidetty yleensä vähämerkityksellisinä. Erityisesti viime aikoina metsästysrikoksten kohdalla huomiota on herättänyt niihin liittyvä muu rikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus. Metsästysrikollisuudessa on todettavissa taloudellisen rikollisuuden piirteitä. Suurpetojen salametsästys on viimevuosina noussut julkisuuteen erityisesti Lapissa.
Sakoilla selviää
Metsästysrikoksia ja -rikkomuksia on pääsääntöisesti määrätty rangaistuksiksi sakkoa. Ehdollinen vankeusrangaistus tulee kysymykseen vain vakavissa teoissa. Ehdottomia vankeusrangaistuksia ei tutkimusaineistossa (207 oikeustapausta) ollut tuomittu lainkaan. Pisin tuomittu ehdollinen vankeus oli vuosi ja neljä kuukautta. Olennainen osa tuomiota ovat menettämis seuraamuksen, jotka usein ovat ankarin rangaistus.
Ongelmana salametsästyksen osalta on niiden toteennäyttäminen. Lisäksi ammattimaisia salakaatoja tekevät, voivat esitutkinnassa myöntää teot, mutta kiistävät ne oikeuden istunnossa.
Tutkimusaineisto on 207 tapausta, jotka käsittelevät sytteen mukaan metsästysrikoksia. 35 kappaletta koskivat hirvilehmää, jota seurasi vähintään yksi alle vuoden ikäinen vasa. Toiseksi suurimman ryhmän (43) muodostivat metsästysrikokset, joissa metsästys kohdistui metsäkanalintuihin. Suurpetojen osalta salametsästys kohdistui suurilta osin karhuihin, sillä niitä oli 12 tapausta. Viidessä tapauksessa rikos tapahtui susiin. Kolmessa ilves ja yhdessä ahma. Muista hirvieläimistä oikeustapauksista tuli esille kolmessa tapauksessa metsäkauris ja myös kolmessa tapauksessa metsäpeura.
Metsästyksenjohtaja oli ollut osallisena salametsästykseen kolmessa tapauksessa. Syyte oli hylätty 52 tapauksessa. Vain kuudessa syytetty oli jätetty tuomitsematta rangaistukseen. Hovioikeuteen oli valitettu 45 tapauksessa. Hovioikeudessa 28 tapausta pysyi kokonaan ennallaan, kymmenen osittain ennallaan, kuudessa tapauksessa rangaistus koveni ja viidessä lieveni.
Salametsästyksessä kiinijäämisriski pieni
Salakaatojen ammattimaisuutta osoittaa se, että samat henkilöt toistuivat useissa tapauksissa rikoksentekijöinä. Tämä osoittaa sitä, ettei salametsästysrikosten kiinijäämisriskiä pidetä korkeana eikä rangaistuksia rikollisuutta estävänä. Myös metsästyskieltoon tuomittuja oli oikeustapausaineistossa toistamiseen rikostentekijänä.
Useissa tapauksissa metästysrikosten rajaaminen on vaikeaa eli käytännössä ei osata rajata, onko kyse metsästysrikoksesta tai -rikkomuksesta vai jostain muusta teosta. Metsästyksen määrittely korostuu eräässä tapauksessa, jossa oli epäselvää oliko kyseesä riistaeläin vai ei. Metsästyksen katsotaan kohdistuvan luonnonvaraiseen riistaeläimeen. Luonnonvaraisen riistaeläimen määritteleminen vaikuttaa syytenimikkeen syytteen valintaa.
Metsästysrikoksiin voi liittyä myös muuta rikollisuutta. Oikeustapausaineiston perusteella metsästysrikoksiin liittyi muun muassa rattijuopumus, ampuma-aserikos, luonnonsuojelurikos, eläinsuojelurikos ja maastoliikennerikkomus.
Oikeustapausaineistossa rikoksentekijöiden ikä vaihteli nuorista eläkeläisiin. Aineistossa kaikki metästysrikoksesta syytettyinä olleet olivat miehiä. Lisäksi tavanomaista oli, että tekijällä oli usean vuoden metsästyskokemus. Nuorilla tekijöillä salametsästys johtui yleensä ymmärtämättömyydestä tai piittaamattomuudesta. Osa teoista johtui tunnistamisvirheestä.
Hirven salametsästys erittäin suunnitelmallista.
Seuraavassa tapauksessa oli kyse ammattimaisesta hirvien salakaatamisesta, joka kuvaa hyvin salakaatotoimintaa.
A oli ilman pyyntilupaa kaatanut kuusi hirveä. A oli kätkenyt ja myynyt hirvenlihat. Takavarikoitujen lihojen joukossa oli ollut lehtimaha, joka osoitti hirven ammutun touko-kesäkuun vaihteessa. Eräästä hirven niskasta oli preparoitu kiväärin luodin kantaosa, joka osoitti sen olevan ammutun A:n kiväärillä. A ja B olivat vuokranneet lomamökin, jossa oli käsitelty lihoja pesuhuoneessa. Käräjäoikeuden perustelussa on mainittu, että aseiden laatu ja äänenvaimentimet olivat osoitus salametsästyksestä, samoin löydetty luoti niskasta. Lisäksi perusteluissa on mainittu lomamökissä suuren lihamäärän käsittely, kuusi kieltä ja lehtimaha. A ei ollut esittänyt uskottavaa alkuperää ruhojen alkuperästä. A oli myynyt lihaa hotelleihin. Käräjäoikeuden mukaan salametsästys toteutuneessa laajuudessaan oli edellyttänyt suunitelmallisuutta, valmistautumista ja rikosten jälkien peittelyä. A:lle tuomittiin seitsemän kuukautta ehdollista vankeutta. Lisäksi hän menetti valtiolle lihojen arvona 7352,45 markkaa, sotilaskiväärin, kiikarin, äänenvaimentimen ja lihamyllyn. Hänet määrättiin neljän vuoden metsästyskieltoon. Lisäksi hänen tuli maksaa valtiolle pyyntiluvat kolme tuhatta markkaa, hirvien arvona 22500 markkaa, rikosten tuottamana hyötynä lihoista 7160 markkaa, todistelukulut 479 markkaa. B:n osalta lausunnon antaminen laittoman saaliin kätkemisestä raukesi, mutta hänet tuomittiin menettämään rikoksen tuottama hyöty eli myymänsä lihojen arvo 6420 markkaa valtiolle.
Vastaajat valittivat hovioikeuteen. B:n osalta mökkiin majoittuminen ei riittänyt näytöksi siitä, että myyty hirvenliha olisi ollut rikoksella saatua. Hovioikeus päätti, ettei A:n tuomiota muuteta ja hänen on korvattava todistelukustannukset 870,22 euroa valtiolle. B:n osalta menettämisvaatimus taloudellisen hyödyn osalta hylättiin. Käräjäoikeudessa jäi näyttämättä toteen, että hirvet olisivat ammuttu tieltä auton suojasta. Kaiken kaikkiaan A:lta oli takavarikoitu yli 422 kiloa hirvenlihaa. Yksi kaadoista oli tapahtunut jouluaaton ja joulupäivän välisenä aikana. Lihamyllyn menettämistä rikoksentekovälineenä oli perusteltu toiminnan laajamittaisella luonteella. Tuomion perusteluissa käräjäoikeus oli pitänyt A:n toimintaa taloudellisena rikollisuutena. A oli tuomitsemishetkellä jo aikaisemmin tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Hirvien salametsästykselle on tyypillistä samanlainen tekotapa. Tavanomaisesti yksi henkilö lähtee ampumaan hirven. Saatuaan hirven ammutuksi hän soittaa paikalle nylkijät, joita on tavanomaisesti kaksi. Hirvet nyljetään nopeasti ja kielet otetaan useissa tapauksissa pois päästä. Neljäs henkilö kuljettaa lihat ostajalle, joka on ennalta tiedossa. Lisäksi toiminta on vakiintunutta joko suullisten sopimusten tai toiminnan kautta. Hirven salametsästys on toimintaa, jota jatketaan pitkän aikaa. Erityisesti hirvien salakaadot laajana toimintana ovat kuin tilaustoimintaa; siinä on selkeä työnjako ja ostaja on etukäteen tiedossa. Lisäksi lihoista saatavat tuotot jaetaan tekijöiden kesken. Rikoksentekijät ovat osassa oikeustapauksissa pitäneet kirjaa ammutuista eläimistä, tekopaikoista ja niistä saaduista rahoista. Tavanomaisesti hirvet ammutaan metsäautotieltä tai sen lähimaastosta. Vain harvoissa tapauksissa hirvestä jäljelle jääneitä ruhon osia on yritetty peitellä. Yleensä vain parhaat palat hirvestä otetaan mukaan ja loput jätetään maastoon.
Ehdotomasti koko aineiston laaji salametsästys tapaus käsitti 83 syytekohtaa. Kyse oli laajasta metsästysrikollisuudesta. Tapauksessa oli selkeitä ammattimaisen toiminnan piirteitä, sillä oli sovittu lihojen toimittamisesta, rahojen jakamisesta ja tehtävistä. Suuresta syytemäärästä huolimatta useita syytekohtia hylättiin riittävän näytön puuttumisen vuoksi. Lisäksi säännönmukaista oli, että tekijät muuttivat oikeudessa esitutkinnassa antamiaan kertomuksia. Pääasiallisesti oikeus piti kuitenkin esitutkintakertomuksia uskottavina.
A, B, C ja D olivat toimineet tapauksessa tekijäkumppaneina. Tapauksessa oli pääsääntöisesti salametsästetty hirviä, mutta lisäksi myös metsäkanalintuja. Pääsääntöisesti vähintään kaksi päätekijöistä oli kierrellyt autolla metsäautoteitä mukanaan äänenvaimentimella varustettu kivääri ja heidän tarkoituksenaan oli ollut etsiä hirviä. Hirvet oli ammuttu tien läheisyyteen. Heti ampumisen jälkeen oli poistuttu paikalta ja palattu myöhemmin nylkemään ja paloittelemaan lihat. Ne oli kuljetettu pois ja jaettu mukanaolevien kesken tehtävästä riippumatta. Myös lihojen myynnistä saadut rahat oli jaettu tekoon osallistuneiden kesken.
Ampumisessa oli käytetty useita eri aseita, ammuttu autoa apuna käyttäen, lisäksi lihat oli pääsääntöisesti myyty samalle firmalle. Metsästyksessä oli käytetty apuna halogeenivalaisimia. Tapauksen syytteet olivat: ampuma-aserikos, metsästyslain säännösten rikkominen, 23 laittoman saaliin kätkemistä, joista kymmenen toissijaista syytettä, 58 metsästysrikosta. Tapauksessa oli yhdeksän syytettyä (neljä päätekijää, kaksi ampujaa, kaksi saaliin käsittelijää ja lihan ostaja).
Metsäkanalintuja salametsästetään hetken mielijohteesta
Metsäkanalintujen osalta teko tehdään pääsääntöisesti ilman suunniteltavuutta. Metsäkanalintuja ammutaan tällöin tieltä, tiealueelta, autossa istuen tai auton suojata. Tyypillisesti teon kohteeksi joutuu kiviä syömässä oleva metso tai koppelo tai tienvarren puissa istuva teeri. Teko johtuu siis pikemminkin hetken mielijohteesta ilman suunnitelmallisuutta. Metsäkanalintuja oli ammuttu tieltä tai sen läheisyydestä sekä lintujen metsästys- että rauhoitusaikana. Metsäkanalintujen osalta salametsästys ei ollut laajamittaista, vaan kyse oli yksittäisistä tapauksista.
Suurpetojen salametsästystavat kuvastavat petovihaa
Suurpetojen kohdalla suunnitelmallisuus esiintyi petojen jäljittämisenä, sovittuna passiketjuna, saaliin jakona ja saaliin ostamisena. Lisäksi tunnettuja ovat ns. häkkikarhu-tapaukset, joissa eläintä on pidetty laittomasti vangittuna. Yleensä olosuhteet häkissä eivät olleet kelvolliset, vaan karhut ovat laihtuneet ja stressaantuneet. Tällöin asiaan liittyy eläinsuojellulisia näkökohtia.
Suurpetojen kohdalla teot kuvastavat petovihaa. On ymmärrettävää, että elinkeinoharjoittajat kokevat pedot uhkaksi elinkeinolleen. Suurpetojen kohdalla metsästystavat ovat mitä moninaisemmat, sillä apuna käytetään usein muun muassa moottorikelkkaa, rautoja, loukkuja, syöttejä tai myrkkyjä. Lisäksi teot tapahtuvat alueilla, joilla suurpetoja ei saisi metsästää. Suurpedot salametsästyksen kohteena joutuvat selvästi kohtaamaan epäasialliset metsästysmuodot ja -menetelmät.