Paperia, narunpätkä, tussi ja rullamitta. Siinä on välineet, joiden avulla jokainen voi helposti testata haulikonpatruunansa.
Kiväärit kohdistetaan ja käyttöön valitaan patruunoita, joiden käynti on riittävää. Jostain syystä haulikkopuolelle ei Suomessa ole syntynyt samanlaista käytäntöä. Syytä sille on vaikea tietää, mutta ainakaan koeammunnan vaikeudesta se ei ole kiinni.
Muistisääntönä 35 m, 75 cm ja 100 osumaa. Nyt kerrottava koeampumajärjestely perustuu tunnettuun menetelmään, jolla saadaan paljon erilaista tietoa haulikkoyksilön tietyllä patruunalla tuottamasta osumakuviosta. Tähän menetelmään kannattaa tutustua osoitteessa metsastysammunanabc.fi. Tässä menetelmä on yksinkertaistettu äärimmilleen, jotta kynnys omien patruunoiden koeampumiseen olisi mandollisimman matala. Koeammunta tehdään tavalliselle paperille, joka on riittävän suuri (vähintään 1,2 x 1,2 metriä). Ampumamatka on 35 metriä. Tähdätään mandollisimman keskelle paperia ja ammutaan laukaus kiväärimäisesti puristaen, jotta osumakuvio tulee mandollisimman keskelle paperia. Tarkastellaan osumakuviota ja hauliparven keskustaan, tavallisesti se on kohta, johon On tullut tiheimmin haulinreikiä, laitetaan “harpin” toinen pää. Harpin toisessa päässä olevalla tussilla pyöräytetään keskustan ympärille halkaisijaltaan 75 cm ympyrä. Nyt alkaa työläin vaihe, eli ympyrässä olevien osumien laskeminen. Se vie hieman aikaa, mutta kärsivällisyys kannattaa, koska tuloksen tulkintaan ei aikaa kulu: Ympyrän alalla tulee olla vähintään 100 osumaa. Jos osumia on vähemmän, ei patruunaa kannata käyttää metsästyksessä kyseisessä aseensa tai kyseisellä supistajalla. Jollain toisella aseella tai supismaila tulos voi olla täysin toinen. Jos aseessa on vaihtosupistajat ja täysisuppealla tulos on huono, kannattaa kokeilla kolmevarttista tai puolisuppeaa.
Ei ole mitenkään tavatonta, että puolisuppea tekee parhaan kuvion. 100 osumaa on minimivaatimus, viimeisenpäälle toimivaa patruunaa etsittäessä tavoite on korkeammalla. Pat ruuna-aseyhdistelmiä, jotka tuottavat tässä kokeessa yli 150 osumaa, pidetin yleisesti erinomaisina.
Haulikon teho perustuu usean haulin yhtäaikaiseen osumaan. Koeammuntajärjestelyn taustalla on ajatus siitä, että 35 metrin päässä 75 cm ympyrään osuvat haulit ovat hauliparven tehokas osa, joka pitäisi saada osumaan riistaeläimeen, jotta se ylipäätään on mahdollista saada reppuun varmasti. Sen ulkopuolelle osuu vain hajahauleja, joiden osumalla tulos on huomattavan epävarma. Jos hauliparven peitto on hyvä, onnistunut laukaus tappaa riistan heti. Sen sijaan, jos hauliparvi on liian harva, on täy-dellisestäkin laukauksesta tuloksena korkeintaan haavakko. Tietyn rajan jälkeen alkaa ampujan taitokin menettää merkitystään, kun hauleja ei yksinkertaisesto voi osua eläimeen riittävää määrää. Patruunat kannattaakin testata, jottei se kauden paraskin laukaus näytä hajahauli raapaisulta.
Myös lyhyemmät matkat voi testata samalla tavalla
Jos on tiedossa, että ampumamatka tulee olemaan huomattavasti tavanomaista lyhyempi, samalla tavalla voi testata patruunat siihenkin. Tällöin vain ammutaan vaikkapa 15 metrin päästä ja lasketaan osumat aivan samalla tavalla. Vaikkapa lehtokurpan pyynnissä on suureksi eduksi, että haulikon patruunassa on riittävä hajotus, joten tässä testissä on toivottavaa, että osumia tulee koko ympyrän alalle suhteellisen tasaisesti.
Testaajille yllätyksiä tiedossa
Tällä menetelmällä testatessa oppii paljon omista pyyntivälineistään. Esimerkiksi sen, miksi liian suuria hauleja ei kannata käyttää; niitä ei yksinkertaisesti ole patruunassa tarpeeksi. Tai sen, miksi “teräshaulit eivät sorra.Teräs ja muut kovat haulit tottelevat supistusta huomattavan hyvin ja siksi niillä pitää oikeasti osua. Silloin ne sortavat normaaleilta haulikkoholleilta siinä missä lyijykin. Myös muut korvaavat haulimateriaalit osoittautuvat yleensä testaamisen jälkeen täysin käyttökelpoisiksi.