Suomen riistakeskus suosittelee metsästäjiä maltilisuuteen taantuvien vesilintuljien metsästyksessä. Suosituksen taustalla on useiden sorsalintujen väheneminen. Taantumisen pääsyy ei ole metsästys, mutta metsästäjien tulee kantaa vastuunsa taantuvien riistalajien kannanhoidossa.
Suomi on Euroopan unionin alueella monen vesilintulajin tärkein tuottajamaa. Moni Suomessa metsästettäyä vesilintulaji on kuitenkin taantunut viime vuosina. Rehevillä lintuvesillä viihtyvistä riistavesilinnuista Suomen pesimäkanta on vähentynyt selvästi jouhisorsalla, haapanalla, heinätavilla, punasotkalla, tukkasotkalla ja nokikanalla. Kaikkien näiden lajien osalta taantuman pääsyy on tutkimusten mukaan elinympäristöjen tilan heikkeneminen. Kaikki edellä mainitut lajit suosivat elinymparistönaän reheviä lintuvesiä Jotka karsivat liiasta rehevoitymisestä, umpeenkasvusta, sarkikalakantojen kasvusta ja pienpedoista. Erityisen mielellään lokkikolonioissa pesivät tukka- ja punasotka kärsivat myös naurulokkien vähenemisestä. Kortteikkoja suosiva haapana näyttäisi kärsivän järvikortteen vähenemisestä. Metsästettävistä merisorsista ovat taantuneet alli, haahka, tukkakoskelo ja isokoskelo. Koskeloiden taantuman syitä ei tunneta. Haahkan taantumiseen suurin syy on todennäköisesti aikuisten naaraiden lisääntynyt kuolleisuus, joka johtuu merikotkan, supikoiran ja minkin saalistuksesta. Allien vähenemisen syitä ei tunneta, mutta ainakin jälkeläistuoton tiedetään heikentyneen pesimäalueilla. Muita mandollisia taantuman syitä ovat muun muassa laivojen öljypäästöt ja lintujen hukkuminen kalaverkkoihin talvehtimisalueilla. Suomessa allin taantumaa on vaikea huomata, koska talvehtivien allien määrä Suomen merialueilla on kasvanut viime vuosina. Tämä johtuu allien talvehtimisalueiden muuttumisesta, eikä tarkoita kannan runsastuneen.
Harkintaa metsästykseen
Vaikka metsästyksellä on todennäköisesti vain pieni merkitys riistavesilintujen vähenemisessä, tulee metsästäjien kantaa vastuunsa taantuvien lajien suojelussa ja välttää varsinkin vähälukuisten ja vähenevien lintulajien metsästystä. Metsästyksen aiheuttama kuolleisuus voi harvalukuisilla lajeilla olla merkittävää etenkin paikallisesti ja varsinkin silloin, jos metsästys kohdistuu kannan tuottavimpaan osaan eli aikuisiin naaraisiin. Vastuullinen kannanhoito ja reagointi jonkin lajin vähenemiseen auttaa säilyttämään lajit metsästettävien listalla myös tulevaisuudessa. Haahkaa, allia ja haapanaa lukuun ottamatta taantuvat vesilinnut ovat suurelle osalle metsästäjistä satunnaista saalista, ja niiden metsästys keskittyy merkittäville lintuvesille. Taantuvien lajien sijaan metsästystä tulisi kohdentaa runsaslukuisiin sorsalajeihin, kuten sinisorsaan, taviin ja telkkään, joiden kantojen kehitys on ollut pitkällä aikavälillä suotuisaa. Suomen riistakeskus suosittelee käyttämään tarkkaa harkintaa sorsajandissa ja rajoittamaan henkilökohtaista vesilintujen metsästystään taantuvien lajien osalta. Suositus on tarkoitettu rajoittamaan päiväsaaliita alueilla, missä taantuvia lajeja esiintyy paikallisesti runsaimmin. Mikäli näitä lajeja esiintyy alueilla hyvin vähän,tulee harkita tarkkaan,kannattaako kyseisiä lajeja metsästää ollenkaan.
Mieti, mitä lajia metsästät
Taantuneiden vesilintulajien kannantila ja ongelmat vaihtelevat lajeittain. Kaikki lajit ovat vähentyneet, mutta osa lajeista on huomattavasti toisia harvalukuisempia. Tämä tulee huomioida myös metsastyksessä. Tukkasotkaa ja haapanaa suositellaan metsästettävän säästeliäästi. Suomessa ja koko Pohjois-Euroopassa pesivä haapanakanta vaikuttaa taantuneen voimakkaammin kuin ohjois-Euroopassa voimakkaammin kuin Länsi-Venäjän pesimäkanta. Metsästäjiä kehotetaananoita säästämään haapanaa erityisesti sorsastuskauden alussa, jolloin saalis koostuu Suomessa pesivistä linnuista. Haapanoiden metsästystä voidaan ajoittaa myöhempään syksyyn, jolloin pyynti kohdistuu Länsi Venäjällä pesiviin haapanoihin, jotka eivät näytä taantuneen yhtä voimakkaasti kuin Pohjois-Euroopassa pesivät linnut. Hyvin harvalukuisen ja voimakkaasti taantuneen heinätavin metsästystä tulisi välttää kokonaan. Jouhisorsan, punasotkan ja nokikanan metsästykseen suositellaan erityistä säästelijäisyyttä. Itämerellä pesivä haahkakanta on taantunut voimakkaasti ja lisäksi kannan sukupuolijakauma on vinoutunut voimakkaan koirasvoittoiseksi: pesivästä haahkakannasta noin 70 prosenttia on koiraita. Naaraat ovat haahkakannan tulevaisuuden kannalta äärimmäisen arvokkaita yksilöitä, joten Suomen riistakeskus suosittelee metsästäjiä välttämään aikuisten naarashaahkojen metsästystä. Haahkanpyyntiä voidaan suunnata kesällä metsästettäviin koiraisiin ja syksyisin nuoriin lintuihin. Vaikka Itämerellä talvehtiva allipopulaatio on taantunut voimakkaasti, on laji edelleen varsin runsaslukuinen. Allijandissa suositellaan käytettävän malttia ja välttämään suuria päiväsaaliita.
Ilmoita vesilintusaalis Oma riista -palveluun
Vesilintusaaliin vuosittainen koko tiedetään Suomessa melko hyvin varsinkin runsaslukuisten lajien osalta. Saaliin ajallinen ja alueellinen jakautuminen tunnetaan kuitenkin huonosti. Suomen riistakeskus kehottaa kaikkia sorsastajia kirjaamaan saaliinsa Oma riista -palveluun, jolloin kertyy tietoa sorsasaatiin ajallisesta ja alueellisesta jakautumisesta. Nämä tiedot auttavat hahmottamaan muun muassa sitä, mihin populaatioihin pyynti kohdistuu.
Risitakeskuksen suositukset:
-Vältä heinätavin metsästystä.
-Metsästä erittäin säästeliäästi
jouhisorsaa, punasotkaa ja
nokikanaa.
-Metsästä säästeliäästi allia,
sotkaa ja haapanaa.
haapanan
alkukaudesta.
-Vältä naarashaahkan
metsästystä.
-Metsästä allia maltillisesti
suuria päiväsaallita välttäen.
-Kirjaa Oma riista -palveluun
saaliit taantuvista vesilinnuista.
-Hoida elinympäristöjä ja
tehosta pienpetopyyntiä
erityisesti linnustollisesti
arvokkailla alueilla.
Elinympäristöjen hoito tärkeintä –
ympäristöhallinnon osallistuttava
Suomen riistakeskus tulee panostamaan
taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelman toteuttamiseen ja toivoo, että, innokkuutta ja resursseja tärkeän riistavaran
hoitoon löytyisi metsästäjien ja valtion lisäksi myös muilta tahoilta. Sorsien taantuman suurin
syy on elinympäristöjen heikkeneminen, joten
sorsakantojen taantumisen pysäyttämiseksi
huomio tulee kiinnittää elinympäristöjen jatkuvaan ja säännölliseen hoitoon ja kunnostukseen. Metsästäjien kustannustehokkaaseen
kosteikkoelinympäristöjen hoitoon tulisikin
saada lisäresursseja. Vesilintukantojen elvyttämistä voidaan
tukea ravintokilpailun ja saalistuksen vähentämiseen liittyvillä toimilla eli vähentämällä
kalojen, pienpetojen ja varislintujen määrää
kosteikkoalueilla. Myös haahkan kannanhoidossa tärkeää on mandollisimman tehokas
minkkien, supikoirien ja kettujen pyynti rannikkoalueilla.
Suomen riistakeskus suosittelee metsästäjiä maltillisuuteen taantuvien vesilintujen
metsästyksessä, mutta korostaa samalla, ettei
metsästyskuolleisuuden vähentäminen yksin
muuta taantuvien vesilintulajien kannankehityksen suuntaa. Myös ympäristöhallinnon tulee kantaa vastuunsa taantuvien sorsalintujen
tärkeimpien elinympäristöjen hoidossa.
Levähdysalueita vesilinnuille
Lintuvesien hoidon tehostamisen lisäksi
taantuvien lajien elvyttämisessä on tarvetta
levähdysalueiden verkostolle, jossa vesilinnut
pystyvät syysmuuton aikana levähtämään
ja tankkaamaan metsästykseltä rauhassa.
Näiden levähdysalueiden tulee sisältää laadukkaita reheviä lintuvesiä, joissa myös vaateliaat sorsalajit pystyvät rauhassa ruokaile-maan.
Suomen riistakeskus kannustaa metsästysseuroja ja maanomistajia perustamaan
vapaaehtoispohjalta tällaisia alueita ja seuraamaan niiden vaikutusta oman alueen linnus-toon metsästyskauden aikana.