Syyskuun alussa 2010 käynnistyneet riistakeskuksen laajamittaiset hankkeet luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi etenevät hyvää vauhtia. Pohjoismaisella supikoirahankkeella pyritään estämään supikoiran vakiintuminen Skandinavian eläimistöön. Kotiseutukosteikko Life -hankkeessa puolestaan palautetaan arkiluonnon kadonneita kosteikkoja.
Kolmevuotisen pohjoismaisen supikoirahankkeen (Management of the invasive Raccoon Dog in the North-European countries) yhtenä tavoitteena on pyrkiä estämään supikoiran leviäminen Ruotsiin, koska siellä kanta on vielä hyvin pieni. Ruotsissa vuosittaiset supikoirahavainnot voidaan vielä laskea kymmenissä. Tämän vuoksi Suomessa pyritään vähentämään supikoiria erityisesti kriittisinimillä alueilla eli Ruotsiin rajoittuvilla alueilla Pohjois-Suomessa ja Meren kurkun ulkosaaristossa.
Suomessa supikoiria on riesaksi asti, ja niitä esiintyy lähestulkoon koko maassa. Supikoirakannan vähentäminen Suomessa ei ole kuitenkaan helppoa, sillä lajin valttikorttina on suuri lisääntymisteho ja yleinen sopeuttivaisuus suomalaisiin elinympäristöihin. Kannan vähentämiseksi tarvitaan tehokasta yhteistoimintaa ja yhä useamman metsästäjän panosta. Tulokaspetoihin kuuluva supikoira verottaa riistaa – pääasiallisena kohteena vesilintujen ja kanalintujen munat ja poikaset. Tarkeän riistanhoitotyön lisäksi supikoiran pyynti on myös erittäin mielenkiintoista metsästystä ja se onnistuu kaikilta. Yleisesti ottaen supikoiran reputtaminen onnistuu muita pienpetoja huomattavasti helpommin.
Loukuilla tehoa pyyntiin
Supikoirahankkeen loukkuihin tarkoitetut varat on lähestulkoon käytetty, ja loukut on jaettu metsästysseuroille, jotka sijaitsevat kriittisimmillä alueilla. Toivon mukaan ne tekevät tehtävänsä ensi syksyn pyynnissä. Loukkupyynti on tehokas pyyntimuoto varsinkin alkusyksystä, kun nuoret yksilöt etsivät uusia elinalueita. Kosteikkoalueet vetävät voimakkaasti puoleensa supikoiria. Metsästys kosteikkoalueiden tuntumassa onnistuukin yleensä hyvin, kun loukut viritetään supien luontaisille kulkureiteille. Tutkimusten mukaan supikoirien liikkumisessa on suuria eroja: jotkut yksilöt vaeltavat melko pitkiä matkoja, mutta suurin osa pysyttelee melko pienellä reviirillä.
Supit seurantaan
Parhaillaan hankkeessa on kehitteillä Pohjois-Suomen supikoirien ns. varhainen varoitusjärjestelmä (early warning system). Tämän tarkoitus on asentaa riistakameroita maastoon ennalta määriteltyihin paikkoihin tiety kaavan mukaan, järjestelmän avulla saadaan tietoa supikoirakannan laajuudesta sekä niiden liikkeistä. Pohjois-Suomen valvonta-alueella tullaan asentamaan myös seurantapantoja muutamalle supikoiralle. Mererkurkun alueella Vaasan ulkosaariston Valassaarille on saatu poikkeuslupa supikoirien metsästykseen. Tehopyynnin jälkeen alueelle asennetaan riistakameroita, joiden avulla tarkkaillaan, kuinka pian supeja ilmaantuu uudestaan ja millä tavalla ne ulkosaaristossa liikkuvat.
Uusia menetelmiä kehitteillä
Supikoirahankkeessa on tarkoitus kehittää pyyntiä uuden-Uusia menetelmillä. Vireillä on ollut monenlaisia uusia ideoita, joista voisi olla hyötyä pyynnin tehostamisessa. Supikoirakannan hoitosuunnitelma on parhaillaan tekeillä. Myös lausuntovaiheessa olevassa kansallisessa vieraslajistrategiassa supikoiraa koskeva vieraslajiproblematiikka on nostettu esille. Projekti on otettu maassamme vastaan pääosin myönteisesti ja kiinnostus eri tahoilta on ollut merkittävää. Projektin henkilökunnalla riittää työnsarkaa, koska alueet ovat laajoja. Hyvin tärkeää on saada metsästäjät jatkamaan hyvää työtään riistanhoidollisissa merkeissä ja kannustaa heitä vieläkin tehokkaampaan pyyntiin.
Kotiseutukosteikolla suunnitelmallista pyyntiä
Kosteikoilla pienpetopyynnin merkitys on keskeinen. Ilman tehokasta pyyntiä hoitotoimien ansiosta lisääntynyt kosteikkojen linnusto tulee ulosmitattua vieraspetojen – supikoiran ja minkin – toimesta. Kotiseutukosteikkohankkeen kosteik kojen suunnittelun yhteydessä tarkastellaa myös petopyyntiä, ja yhteistyössä paikallisten kanssa laaditaan suunnitelma pienpetopyynnin tehostamiseksi alueella. Tehokkaan pienpetopyynnin avain on jatkuvuus. Jos supikantaa ei kuriteta, aiempien pyyntikausien ponnistelut valuvat hukkaan. Syksyinen loukkupyynti on tehokas tapa pyytää nuoria yksilöitä, mutta vanhat supikonkarit eivät loukkuun erehdy kuin vahingossa. Lisääntyvän kannanosan poistamisessa kevättalvinen luolapyynti on tehokkaimpia menetelmiä. Luolapyynti ei ole kevyttä hommaa, ja keväistä urakkaa on mandollista helpottaa syksyn loukku-, haaska- ja koirapyynnillä. Kun kesäiset pennut on saatu pois luvusta, voidaan kevätkauden pyynnissä keskittyä vanhojen tuottavien yksilöiden poistamiseen. Loukkupyyntiä pidä suunnitella liian vaikeaksi. Elävänä pyytävät loukut on tarkistettava vähintään kerran vuorokaudessa, ja uuden syötin vaihtaminen on varsinkin alkukaudesta ajankohtaista muutaman päivän välein. Loukut kannattaakin Si joittaa eläinten kulkureiteille siten, että ne on helppo katsoa työmatkan varrella tai vaikka aamukahvipöydän äärestä kiikareilla. Nuoret supikoirat liikkuvat varsin laajalla alueella etsiessään omaa reviiriä, ja niiden pyynti on kannattavaa, vaikka matkaa lähimmälle kosteikolle olisi enemmänkin. Jos jokaisella maaseudulla asustavalla metsästäjällä olisi pihanperällä kanuloukku tai pari viritettynä, kuinka suureksi vuotuinen supikoirasaalis kasvaisikaan?
Yhteistyötä Kotiseutukosteikoilla
Supikoirahankkeen toiminta-alueella Vaasan seudulla ja Perämeren tuntumassa pyritään yhdistämään kanden hankkeen voimavarat ja suuntaamaan Pohjoismaisen supikoirahankkeen tehopyyntiä kunnostettaville vesilintuelinympäristöille. Tulevilla mallikosteikoilla selvitetään myös mandollisuutta kokeilla uusia menetelmiä pyynnin tehostamiseksi yhteistyössä paikallisten kanssa. Uusien menetelmien kokeilu antaa tietoa siitä, onko perusteita niiden ottamiseen laajempaan käyttöön.